23. helmikuuta 2011

Herkkuja

Meidän talossamme on viikossa yksi herkuttelupäivä - yleensä lauantaina tai sunnuntaina suunnitelmista riippuen. Viikonloput kun ovat yleensä sitä aikaa kun käymme ulkona syömässä tai vietämme aikaa kavereiden kanssa. Silloin on mukavaa olla välittämättä niin kovasti siitä, mitä suuhunsa laittaa. Loppuviikko eletään sitten terveellisesti, pitkälti kasvispohjalta. Viime sunnuntaina herkuttelupäivä sattui samaan aikaan hirvittävän leipomisvimman kanssa, joten väkästin karjalanpiirakoita ja piimäkakun. Myös mieheni pitää ruuanlaitosta, joten sain häneltä apua piirakoiden näpertämiseen. Niistä ei tullut kovin kauniita, mutta ne maistuivat sitäkin paremmalle!
Tässä vielä resepti, jos joku haluaa kokeilla niiden tekemistä itse: 

Kuori:
4 dl ruisjauhoja
1-2 tl suolaa (maun mukaan, itse laitan n. 1½ tl)
n. 1 dl vettä
n. ½ dl öljyä

Sekoita aineet keskenään tasaiseksi massaksi. Järjestyksellä ei ole niin väliä, mutta itse saan aikaan parhaan taikinan kun lisäilen öljyä ja vettä vuorotellen kunnes taikina on kiinteää ja siitä saa tehtyä pallon. Avaa öljypullon korkki ENNEN kuin laitat kätesi taikinaan - yksikätinen korkinavaus ON vaikeaa ja ennen kaikkea sotkuista. Nestemäärät ovat suuntaa-antavia, koska niiden imeytyminen jauhoihin riippuu siitä, kuinka tuoreita jauhoja käytät.

Täyte:
2 dl maitoa
2 dl puuroriisiä
+ n. 8 dl maitoa
n. 1 tl suolaa
1 muna

Keitä 2 dl maitoa ja riisit kattilassa niin kauan, että maito on imeytynyt riisiin. Lisää loput maidosta ja keitä matalalla lämmöllä kunnes kaikki neste on imeytynyt (aikaa tähän menee n. 45-50 min). Sekoita puuroa usein, se palaa pohjaan todella nopeasti! Jäähdytä puuro vaikka ulkona (kannen alla, ainakin meillä on todella uteliaita oravia joita esim. alumiinifolio tai kelmu ei pysäytä) ja lisää sitten muna hyvin sekoittaen.

Leivo taikinasta halkaisijaltaan noin 5 cm paksu pötkylä ja leikkaa siitä parin sentin paloja. Kauli palat soikeiksi pohjiksi, laita päälle noin 1½ ruokalusikallista täytettä ja rypytä reunat parhaasi mukaan johonkin karjalanpiirakkaa muistuttavaan muotoon. Paista piirakoita n. 8 min. 250 asteessa, tai kunnes piirakat ovat kauniin värisiä. Voitele valmiit piirakat heti uunista ottamisen jälkeen voisulalla. Syö muutama, anna jäähtyä lisää ja syö vielä pari. Kärsi vatsakivuista. 


Tein sunnuntaina myös piimäkakun, lähinnä siksi että taikina on niin pirskatin hyvää. Sekin onnistui yllättävän hyvin, vaikkei minulla kaikkia aineita ollutkaan. Reseptin sain tästä kirjasta (jonka sain lahjaksi pari vuotta sitten, kiitokset siis lahjan antajille, ihana kirja!), mutta koska muokkasin reseptiä vähän niin laitan nyt senkin tähän piirakkaohjeen perään.


4 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
1 tl ruokasoodaa
1 tl kanelia
1 tl neilikkaa
100 g sulatettua voita tai 1 dl öljyä (käytin voita, se maistuu paremmalle)
1 rkl siirappia (kiitos Ikean, täältäkin saa sitä tuttua suomalaista ruskeaa siirappia!)
3 dl piimää

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata voi, lisää joukkoon piimä ja siirappi. Sekoita seokset keskenään vatkaimella (tai yleiskoneella) kunnes se on tasaista. Kaada voideltuun vuokaan (jos käytät teflonpintaista vuokaa, suosittelen voitelemaan myös sen, krhm.) Paista 175 asteessa noin 50-60 min. Tämä riippuu kovasti uunista, mutta omassa kaasu-uunissani aikaa meni tasan 55 min. Keitä kahvit, nauti kätesi tuotoksista.


Vaikka blogini on vielä kovin nuori, niin Bambulan ihana Naku antoi minulle tunnustuksen, kiitos hirveästi! Tarkoituksena on tunnustaa seitsemän asiaa itsestä, joten senpä teen!



1. Olen alkanut lukea maailmankirjallisuuden klassikoita ihan vain siksi, että ne muka pitäisi lukea elämänsä aikana. Toistaiseksi olen ollut pettynyt. 
2. Pidän fantasiakirjallisuudesta, koska kuka haluaa lukea todellisuudesta? Sitähän tässä koko ajan eletään!
3. Olin nuorempana melkoinen haaveilija, ja olen sitä vieläkin. Mielestäni liian moni antaa arjen viedä elämästä pois sen taikuuden. 
4. Kaikki kiiltävä kiehtoo minua, suorastaan vetää puoleensa - aivan kuin olisin harakka.
5. En silti pidä liiasta materiasta. Pidän kirpputoreista, sillä en halua lisätä maailman tavaramäärää yhtään enempää kuin on pakko.
6. En oikein tiedä mihin uskon. Välillä olen animisti, välillä agnostikko ja välillä taas olen aivan varma että taloamme hallitsee Suomesta mukanani tuoma kotitonttu, joka ei voi sietää epäjärjestystä. 
7. Olin nuorena uskomattoman antiamerikkalainen, ja sanoin (todistettavasti) etten koskaan koskisi amerikkalaiseen mieheen edes pitkällä tikulla. Toisin kävi. 

Tämä tunnustus lähtee eteenpäin Kikille ja Bisquitsille.



2 kommenttia:

  1. Kiitos paljon tunnustuksesta! :-) Olen ehtinyt jo vastaamaan noihin kohtiin, mutta tunnustus lämmitti joka tapauksessa sydäntäni. Terkut täältä Hollannista sinne rapakon taakse!

    VastaaPoista
  2. Itse asiassa minä muistelinkin nähneeni nuo seitsemän kohtaa blogissasi jo aiemmin, mutta halusin silti antaa tunnustuksen juuri sinulle. Muiden ulkosuomalaisten juttuja kun on todella mukava lukea :-)

    VastaaPoista

Kommentteja on kiva saada :D