Koruja kasoittain

Minä olen harakka. Kaikki kiiltävä vetää minua puoleensa ja tavaratalojen koruosastot ovat minulle ansoja, joihin jäisin jumiin tunneiksi jollei aikaa olisi rajallisesti. Harvoin kuitenkaan löydän korun, jonka haluaisin ostaa. Yleensä niissä on aina jokin juttu pielessä: joko materiaali, pituus tai lisätyt härpäkkeet eivät ole juuri sitä mitä haluan, tai sitten hinnoittelu on pahasti pielessä. Parhaat löydöt teen yleensä kirpputoreilla, ja niistä löydän myös paljon materiaaleja omiin koruprojekteihini, jotka ovatkin hyvä aasinsilta tähän postaukseen.

Teen paljon koruja, enkä aina edes ehdi pitää kaikkia tekeleitäni. Monet koruista palautuvat raaka-aineiksi muutaman käytön jälkeen, osasta tulee suosikkejani joita pidän päivä toisensa jälkeen. Joskus taas korut jäävät laatikkoon odottamaan juuri sitä oikeaa asua kaverikseen. 

 

Tätä korua en ole pitänyt koskaan, mutta luulen että sekin päivä vielä joskus koittaa. Kaverikseen se vaatii yksinkertaisuutta, ei yhtään röyhelöä tai ylimääräistä väriä. 

 

 

Tämän korun tein pari vuotta sitten ja pidän sitä jatkuvasti. 

Minä todellakin pidän moniketjuisista koruista, varmaan arvasittekin. Tämä tosin taitaa olla ainoa omistamani koru, jossa on meripihkan värisiä helmiä.

Musta Onyx on yksi lempikivistäni, ja tähän koruun olisin laittanut sitä enemmänkin, jollei se painaisi niin paljoa.

Ostin parisen vuotta sitten mustan paitapuseron, joka tarvitsi kaverikseen siron, mutta kuitenkin vähän rokahtavan korun. Tähän koruun sain inspiraation muistaakseni Rodarten muotinäytöksestä ja se sopi kuin nenä päähän uuteen paitaani. 

 

Joskus teen koruja, joiden idea miellyttää mutta joiden materiaaleihin en kuitenkaan ole tyytyväinen. Nämä mustat renkaat oli ennen yhdistetty ohuella asemetallin värisellä ketjulla, mutta siro ketju ei yksinkertaisesti sopinut mustaan muoviin. Pistin korun palasiksi ja kokosin sen uudelleen tähän muotoonsa. Luulenpa, että nyt tämäkin yksilö pääsee roikkumaan kaulaani. 

Kaulassani oli häissäni kolmisäikeinen helmikoru, jonka tekoprosessista jäi yli parisenkymmentä makean veden helmeä. Päätin tehdä niistä paremmin arkivaatteisiin sopivan korun, ja tähän päädyin. Helmien tummanruskeat kaverit ovat savukvartsia. 

 Sininen on yksi lempiväreistäni ja tämä juuri se oikea sävy. Helmen on tehnyt mieheni veli. 

 Joskus yksinkertainen on kaunista. Tuleva näyttää käytänkö tätä korua vai päätyykö se raaka-ainekasaan työpöydälleni.