2. maaliskuuta 2011

Mistä näitä koruja oikein tulee?

Remontoidessamme taloa jouduimme heittämään paljon käyttökelvotonta tavaraa kaatopaikalle, ja se harmittaa vieläkin. Ikävä kyllä 80-luvulla asennettuja, rasvan kuorruttamia (keskellä keittiötä, saarekkeeseen istutettuna nökötti grilli, jonka päällä EI ollut liesituuletinta. Rasva sai siis leijailla minne halusi, ja voitte kuvitella minkälaista jälkeä se jättää kirjaimellisesti joka ikiselle pinnalle samassa huoneessa) laminoituja keittiönkaappeja ei oikein voi käyttää uudelleen, ja järjettömällä määrällä melko miehekkään kokoisia ruuveja/nauloja seinään kiinni rakennettuja kirjahyllyjä ei saanut purettua ilman apinan raivoa, joten kaatopaikka jäi oikeastaan ainoaksi vaihtoehdoksi, sillä laminoidun lastulevyn kierrätys on suhteellisen vaikeaa. Joitakin ehjinä säästyneitä hyllynosia säilytimme, jos niille vaikka löytyisi käyttöä (epäilen sitä suuresti, ne kun oli päällystetty sähkönsinisellä laminaatilla, joka yhdessä marjapuuronpunaisen kokolattiamaton kanssa muodosti varsin mieleenpainuvan yhdistelmän). Joku trendikäs 80-lukulainen sisustaja oli myös päättänyt, että koristellaanpa sähkönsinisen kirjahyllyn reunat alumiinilistalla, ja tehdään siitä vielä tarpeeksi leveä, toisin sanoen noin kymmenen senttiä. Revin listan irti, sillä tiesin että alumiinia on suhteellisen helppo työstää, joten siitä voisi jotakin saada aikaankin. Lista odotti kärsivällisesti vuoden ennen kuin pääsin siihen käsiksi, ja se muuttui nopeasti rannekoruksi.

Alumiinin päällä on kirpparilta ostamaani pitsiä. Olen tyytyväinen, että osa "vanhaa taloa" jäi henkiin edes jossakin muodossa. 

Tein rannekorun kanssa samassa luomisen vimmassa myös muita koruja.

Punainen sydän oli kaulassani, kun avioliittomme siunattiin Suomessa kesällä 2008. Korun tein tämän vuoden ystävänpäiväksi, joka sattui todella lähelle toista hääpäiväämme (6.2.).

Punaiset helmet ovat mieheni veljen tuotosta.

Ai niin, tässä vielä muutama kuva siitä ihanaisesta värimaailmasta joka talossamme hallitsi ennen remonttia.


Se pahamaineinen grilli on saarekkeessa baaritason toisella puolella.
Huomatkaa kultainen lista mustan hyllykön reunassa. Sitä en säästänyt.
Tuo sama kokolattimatto peitti koko yläkerran lattiaa, kylpyhuonetta lukuun ottamatta.


2 kommenttia:

  1. Upeita koruja!

    Ja öh, tosi ihku tuo vanha sisustus, näin skandinaavin silmissä:D

    VastaaPoista
  2. Minä en oikeasti tiennyt itkeäkö vai nauraa kun aloin repimään kokolattiamattoa irti. Kyyneleet tosin olivat lähellä jo kun kävimme katsomassa takoa ensimmäisen kerran, sillä tuo sisustus on kuin suoraan pahimmasta painajaisestani. Ikävä kyllä tuo on täällä ihan normaali tyyli varsinkin keski-iän ylittäneiden keskuudessa.

    VastaaPoista

Kommentteja on kiva saada :D