Luova kausi

Ilmeisesti pidentyvien päivien ja lisääntyvän valon vuoksi minulla on lähes pakonomainen tarve "luoda" jotakin. Ystävänpäivän jälkeen olen tehnyt jälleen kasan koruja ja muutaman laukun, enkä tiedä mitä niillä kaikilla tekisin. Koruja minulla on jo enemmän kuin tarpeeksi ja laukuistani käytän oikeastaan vain muutamaa erikoistilanteita lukuunottamatta. Se huono puoli täällä asumisessa nimittäin on, että myös asusteet ovat halpoja ja niiden valikoima on huomattavasti parempi kuin Suomessa (aivan hirvittävä ongelma, apua!).

Tämä oranssi laukku tosin tulee varmasti käyttöön kesällä.

 

Ja tästä se kaikki sitten lähti...

 

Tein tuosta kankaasta alunperin isomman kassin vaikkapa rantakäyttöön, tosin nyt siinä kannetaan kirjaston kirjoja. Kirjekuorilaukku onnistui sen verran hyvin, että luulenpa siitä tulevan yksi suosikeistani, vaikken yleensä värikkäistä laukuista pidäkään.

Tämä musta olkalaukku taas saattaa jäädä käyttämättä, halusin vain palavasti ommella jotakin ja tämä on tulos.

Olen tyytyväinen tämän laukun yksityiskohtiin, mutta kokonaisuus ei täysi  miellytä. Ehkä laukku on hitusen liian suuri ollakseen minun makuuni. Noh, seuraavalla kerralla parempi design.

Herkkuja

Meidän talossamme on viikossa yksi herkuttelupäivä - yleensä lauantaina tai sunnuntaina suunnitelmista riippuen. Viikonloput kun ovat yleensä sitä aikaa kun käymme ulkona syömässä tai vietämme aikaa kavereiden kanssa. Silloin on mukavaa olla välittämättä niin kovasti siitä, mitä suuhunsa laittaa. Loppuviikko eletään sitten terveellisesti, pitkälti kasvispohjalta. Viime sunnuntaina herkuttelupäivä sattui samaan aikaan hirvittävän leipomisvimman kanssa, joten väkästin karjalanpiirakoita ja piimäkakun. Myös mieheni pitää ruuanlaitosta, joten sain häneltä apua piirakoiden näpertämiseen. Niistä ei tullut kovin kauniita, mutta ne maistuivat sitäkin paremmalle!

Tässä vielä resepti, jos joku haluaa kokeilla niiden tekemistä itse: 

Kuori:

4 dl ruisjauhoja

1-2 tl suolaa (maun mukaan, itse laitan n. 1½ tl)

n. 1 dl vettä

n. ½ dl öljyä

Sekoita aineet keskenään tasaiseksi massaksi. Järjestyksellä ei ole niin väliä, mutta itse saan aikaan parhaan taikinan kun lisäilen öljyä ja vettä vuorotellen kunnes taikina on kiinteää ja siitä saa tehtyä pallon. Avaa öljypullon korkki ENNEN kuin laitat kätesi taikinaan - yksikätinen korkinavaus ON vaikeaa ja ennen kaikkea sotkuista. Nestemäärät ovat suuntaa-antavia, koska niiden imeytyminen jauhoihin riippuu siitä, kuinka tuoreita jauhoja käytät.

Täyte:

2 dl maitoa

2 dl puuroriisiä

+ n. 8 dl maitoa

n. 1 tl suolaa

1 muna

Keitä 2 dl maitoa ja riisit kattilassa niin kauan, että maito on imeytynyt riisiin. Lisää loput maidosta ja keitä matalalla lämmöllä kunnes kaikki neste on imeytynyt (aikaa tähän menee n. 45-50 min). Sekoita puuroa usein, se palaa pohjaan todella nopeasti! Jäähdytä puuro vaikka ulkona (kannen alla, ainakin meillä on todella uteliaita oravia joita esim. alumiinifolio tai kelmu ei pysäytä) ja lisää sitten muna hyvin sekoittaen.

Leivo taikinasta halkaisijaltaan noin 5 cm paksu pötkylä ja leikkaa siitä parin sentin paloja. Kauli palat soikeiksi pohjiksi, laita päälle noin 1½ ruokalusikallista täytettä ja rypytä reunat parhaasi mukaan johonkin karjalanpiirakkaa muistuttavaan muotoon. Paista piirakoita n. 8 min. 250 asteessa, tai kunnes piirakat ovat kauniin värisiä. Voitele valmiit piirakat heti uunista ottamisen jälkeen voisulalla. Syö muutama, anna jäähtyä lisää ja syö vielä pari. Kärsi vatsakivuista. 

Tein sunnuntaina myös piimäkakun, lähinnä siksi että taikina on niin pirskatin hyvää. Sekin onnistui yllättävän hyvin, vaikkei minulla kaikkia aineita ollutkaan. Reseptin sain tästä kirjasta (jonka sain lahjaksi pari vuotta sitten, kiitokset siis lahjan antajille, ihana kirja!), mutta koska muokkasin reseptiä vähän niin laitan nyt senkin tähän piirakkaohjeen perään.

4 dl vehnäjauhoja

2 dl sokeria

1 tl ruokasoodaa

1 tl kanelia

1 tl neilikkaa

100 g sulatettua voita tai 1 dl öljyä (käytin voita, se maistuu paremmalle)

1 rkl siirappia (kiitos Ikean, täältäkin saa sitä tuttua suomalaista ruskeaa siirappia!)

3 dl piimää

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata voi, lisää joukkoon piimä ja siirappi. Sekoita seokset keskenään vatkaimella (tai yleiskoneella) kunnes se on tasaista. Kaada voideltuun vuokaan (jos käytät teflonpintaista vuokaa, suosittelen voitelemaan myös sen, krhm.) Paista 175 asteessa noin 50-60 min. Tämä riippuu kovasti uunista, mutta omassa kaasu-uunissani aikaa meni tasan 55 min. Keitä kahvit, nauti kätesi tuotoksista.


Vaikka blogini on vielä kovin nuori, niin Bambulan ihana Naku antoi minulle tunnustuksen, kiitos hirveästi! Tarkoituksena on tunnustaa seitsemän asiaa itsestä, joten senpä teen!

1. Olen alkanut lukea maailmankirjallisuuden klassikoita ihan vain siksi, että ne muka pitäisi lukea elämänsä aikana. Toistaiseksi olen ollut pettynyt. 

2. Pidän fantasiakirjallisuudesta, koska kuka haluaa lukea todellisuudesta? Sitähän tässä koko ajan eletään!

3. Olin nuorempana melkoinen haaveilija, ja olen sitä vieläkin. Mielestäni liian moni antaa arjen viedä elämästä pois sen taikuuden. 

4. Kaikki kiiltävä kiehtoo minua, suorastaan vetää puoleensa - aivan kuin olisin harakka.

5. En silti pidä liiasta materiasta. Pidän kirpputoreista, sillä en halua lisätä maailman tavaramäärää yhtään enempää kuin on pakko.

6. En oikein tiedä mihin uskon. Välillä olen animisti, välillä agnostikko ja välillä taas olen aivan varma että taloamme hallitsee Suomesta mukanani tuoma kotitonttu, joka ei voi sietää epäjärjestystä. 

7. Olin nuorena uskomattoman antiamerikkalainen, ja sanoin (todistettavasti) etten koskaan koskisi amerikkalaiseen mieheen edes pitkällä tikulla. Toisin kävi. 

Tämä tunnustus lähtee eteenpäin Kikille ja Bisquitsille.

Vieraan maan vieraat tavat?

Minulta on muutamaan kertaan kysytty amerikkalaiseen arkielämään liittyviä juttuja, ja kun Kiki kysyi edellisen postauksen kohdalla kenkien käytöstä sisätiloissa, ajattelin vastata siihen ja muutamaan muuhun kysymykseen näin pidemmän kaavan kautta. 

Arki on täällä Michiganissa pitkälti samanlaista kuin Suomessakin, erot ovat melko pieniä ja niihinkin olen tottunut parin vuoden aikana. Yksi iso ero on se, että näin suuren kaupungin ulkopuolella ilman omaa autoa ei pääse mihinkään. Julkinen liikenne on täällä lähes tuntematon käsite, ja tiet ainakin näin talvisin niin huonossa kunnossa ettei pyörälläkään pääse pitkälle. Kaiken lisäksi teiden pientareet ovat niin kapeita, että ainakaan minä en mielelläni lähde kamppailemaan elintilasta täällä todella suosittujen jättiläismäisten pickuppien kanssa. Kauppareissut, kahviloissa käynti ja muu vapaa-ajan toiminta vaativat siis meidän tapauksessamme 10-50 minuutin ajon suuntaan tai toiseen. 

Ruokakaupoissa käynti sitten onkin iloinen yllätys Suomen hintatasoon tottuneelle. Tuoreita vihanneksia ja hedelmiä saa läpi vuoden, tosin tässä osavaltiossa vuodenajat määräävät niiden laadun. Esimerkiksi juuri nyt mansikoita ei kannata ostaa, vaikka niitä myydäänkin melko alhaisella hinnalla. Ne eivät nimittäin maistu juuri millekään ja ovat sen lisäksi kovia. Mustikat taas jostain syystä ovat tähänkin vuodenaikaan oikein makoisia ja maistuvia. Omenakilo tähän vuodenaikaan maksaa noin 1.30 €, appelsiinit suurinpiirtein saman verran ja vihannekset ovat vielä halvempia. Jostain kumman syystä täällä lisätään lähes kaikkeen joko soijaa tai maissisiirappia/sokeria jossain muodossa, joten kaikkien pakattujen ruokien tuoteselosteet on luettava tarkkaan, jollei halua sokerin yliannostusta. Esimerkiksi sokeroimattoman leikkelekinkun löytäminen on uskomattoman vaikeaa, ja myös tölkitetyissä tomaateissa on yleensä maissisokeria. Virvoitusjuomat ovat joissakin tapauksissa pullotettua vettä halvempia ja makeisia saisi kympillä melkoisen säkin. Epäterveelliset ruoat ovat siis vielä vihanneksia ja hedelmiä halvempia, ja niitä on kaupoissa tarjolla paljon. Vastausta amerikkalaisten alatikasvavaan ylipaino-ongelmaan ei tarvitse kaukaa hakea (täällä "oikeasti" lihavat, helposti yli 150 kiloa painavat ihmiset liikkuvat ruokakaupoissa moottoroiduilla ja koreilla varustetuilla pyörätuolia muistuttavilla vempeleillä, koska eivät jaksa kävellä kaupan käytävillä. Ongelma on siis hyvin todellinen, ja huomattavasti pientä keskivartalopyöreyttä pahempi). Onneksi viime aikoina esimerkiksi Wal-Mart on siirtynyt myymään terveellisempiä elintarvikkeita, ja monet kauppaketjut seuraavat varmasti perässä. 

Myös vaatteet, kengät ja muut kulutustavarat ovat täällä halvempia kuin Suomessa, mutta niissä vaihtelu on kauppojen välillä suurempaa kuin elintarvikkeiden kohdalla. Merkkituotteet ovat tietysti kalliimpia kuin ns. halpistuotteet, mutta keskimäärin esimerkiksi parin kenkiä saa Suomea huokeammalla. Ja tämän aasinsillan kautta pääsen vastaamaan kenkäkysymyksen!

Useimmissa niistä perheissä joiden luona olen vieraillut kengät otetaan pois sisälle mentäessä, osittain sään vuoksi, osittain mukavuuden vuoksi tai siksi, että "niin on ollut tapana". Joissakin perheissä kengät otetaan pois talvella, mutta kesällä sisällä käppäillään kengät jalassa. Loskaiseen aikaan kengät otetaan ilman muuta pois, muuten sisätilat alkaisivat nopeasti muistuttaa rugby-kenttää. Toisin kuin televisiosarjojen perusteella voisi kuvitella, useimmissa taloissa on myös eteistila, johon kengät jätetään mattojen päälle. Luulen kuitenkin, että tämäkin vaihtelee osavaltiosta toiseen. Kaliforniassa on harvoin huono sää, joten siellä tavat ovat luultavasti erilaiset kuin täällä pohjoisemmassa, missä vuodenaikojen vaihtelu on melkoista ja ulkona voi saman päivän sisällä olla 6 astetta lämmintä, pakkasta, aurinkoista ja sateista, lumisadetta ja ukkosta. Lämpimissä osavaltioissa myöskään eteiset eivät ole niin tärkeitä, koska erot ulko- ja sisälämpötilojen välillä eivät ole suuren suuria ja sää on muutenkin tasaisempaa. 

Vastailen mielelläni kysymyksiin, ja koska en päässyt tässä postauksessa pintää syvemälle kirjoittelen arkisista jutuista lisääkin, jos vain haluatte. 

Niittejä

Minä haluan nämä kengät!

Vogue Tammikuu 2011, kuva: Raymond Meier

Harmi vaan että niiden hintalapussa seisoo $1 275.

No, onneksi sentään lehdet mistä voin näitä kuvia ihailla ovat täällä "suhteellisen" halpoja. Vogue kahdeksi vuodeksi kustansi kokonaista 26 taalaa ja Elle saman verran. National Geographicin puolestaan saa kotiinsa kahdeksi vuodeksi noin kolmellakympillä. Viva la isot painokset ja törkeät mainostulot!

Läikähdys fuksiaa

Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille!

Punaista ja makeaa

Yläkerrassamme vallitsee turkoosin, vaalean puun ja mustavalkoisten tekstiilien liitto, alakerrassa taas on paljon punaista, mustaa ja valkeaa. Punainen ja turkoosi ovat molemmat lempivärejäni, mutta ne sopivat vain harvoin yhteen (sävyjen pitää olla juuri oikeat) joten ne ovat eri kerroksissa syystä.

Alakerrassamme sijaitsee talon "vierashuone", toisin sanoen sohva on vuodesohva, ja vaikka koko alakerta on periaatteessa yhtä tilaa kylpyhuonetta ja kodinhoitohuonetta lukuunottamatta, se on erillään talon muista asuintiloista. Vierailla on siis alakerrassa täysin oma rauhansa. Tilassa sijaitsee myös minun toimistoni, josta käsin tätäkin kirjoittelen.

Aina Suomessa käydessäni rahtaan takaisin matkalaukullisen tuliaisia itselleni. Välillä taas saan "apupaketteja" sukulaisilta ja kavereilta. Ne ovat muuten aina tervetulleita ;-)

Vuodesohva on kuulemma yllättävän mukava nukkua.

Säilytän tavaroita laatikoissa, sillä ne näyttävät Ikean kirjahyllyssä melko mukavilta. Ostan niitä kirpputoreilta ja saan niitä tutuilta ja sukulaisilta, osan niistä maalaan tai päällystän uudelleen ja osan annan olla vanhassa kuosissa. Valkoinen laatikko alimmassa kuvassa on valkealla kankaalla päällystetty kenkälaatikko. Laiskuuttani en jaksanut peittää laatikon kuvia ennen kuin päällystin sen, joten nyt kuvat kuultavat kankaan läpi. Eivätpä ne ainakaan minua haittaa, nyt laatikko vaan ei ole aivan täydellinen.

Punaista löytyy vähän joka paikasta ja vaalea puu pääsi myös alakertaan. 

Saa nähdä koska kyllästyn punaiseen. Tällä hetkellä se ainakin tuntuu vielä oikein mukavalta.

Jäätävää

Ulkona paistaa aurinko siniseltä taivaalta, ja sen lämpö on sulattanut räystäisiimme melkoiset jääpuikot. Ne ovat todella kauniita varsinkin läheltä katsottuna, joten ajattelin räpsiä niistä muutaman kuvan.

Ulkona kasvaa auringosta huolimatta jäätä, mutta sisällä minulla on pienoinen dilemma. Joulusta on jo yli kuukausi aikaa, mutta meidän joulutähtemme senkun kasvaa. Se on niin kaunis, etten raaski heittää sitä pois, mutta toisaalta taas se tuo mieleen joulun. Miitähän sen kanssa pitäisi tehdä?

Tuo meidän takkamme on muuten melkoinen monsteri. Se on tehty kokonaan graniittia muistuttavasta kivestä, ja paasi ulottuu lattiasta kattoon. Vuoden jälkeen siihen on jo tottunut, mutta alkuun se tuntui hallitsevan tilaa aivan liikaa.

Toin jouluksi sisälle myös oksia kierrätettyihin lasipurkkeihin. Nekin komeilevat vielä kylpyhuoneemme hyllyllä, kauniita kun ovat. Vain nauhan väri on vaihtunut. 

Ulkona puutarhassa kasvaa murattia vähän joka paikassa, ja ajattelin viime kesänä kokeilla miten siitä leikatut oksat pärjäisivät sisällä. No, pärjääväthän ne, ilman valoa, vettä ja luultavasti myös ilman happea (tosin sitä en sattuneesta syystä ole päässyt testaamaan). Kaikki sisälle tuomani oksat kasvattivat juuret vaasissa, ja nämä yksilöt ajattelin siirtää ruukkuun kunhan voin mennä ulos mullan kanssa sotkemaan. Muratin lehdet ovat todella kauniin muotoiset, ja ne sopivat ystävänpäivänkin tunnelmiin. 

Olohuoneen ikkunalaudalla taas nököttää kaunis pieni mehikasvi, joka on valon lisääntymisen kunniaksi päättänyt alkaa kasvattamaan jälkikasvua juurelleen. 

Turkoosi

Halusin vain toivottaa kaikille hyvää alkanutta viikkoa. Taas ollaan vähän lähempänä kesää. Tiedän että muutama ihminen, joista olen nyt kovin kaukana, on ollut masentunut jo pidemmän aikaa. Toivottavasti lisääntynyt valo ja ajatukset lämpimistä päivistä auttavat edes vähän. Pitäkäähän huolta itsestänne!

Turkoosi tuo ainakin minulle kevään mieleen ja siksi sitä löytyykin tästä talosta paljon:

Pyöreä pyllerö

Tämä ihanuus saapui kotiimme tänään:

Olen jo pidemmän aikaa etsinyt lasista teepannua, mutta sitä oikeaa ei ole osunut kohdalle ennen kuin nyt. Selailin pari päivää sitten Amazonin teepannutarjontaa ja mitäs sieltä löytyikään jollei tämä kaunokainen, ja vielä melko hyvään hintaan ($29). Pannun mukana tuli lajitelma teekukkia ja irtoteetä, joista saa pakkauksen mukaan tehtyä yli 300 kupillista teetä. Saapa nähdä pitääkö se paikkansa. Joka tapauksessa ensimmäisten käyttökertojen jälkeen pidän pannusta todella, ja tulemme luultavasti käyttämään sitä melkoisesti.

Taustalla näkyy vähän keittiömme graniittitasoa ja lasimosaiikkia. Molemmat materiaalit on uskomattoman helppo pitää puhtaana, suosittelen niitä ehdottomasti jos keittiöremontti on ajankohtainen.

Koruja ei koskaan voi olla liikaa

Yhdysvaltain lähihistorian kovin lumimyrsky viipottelee tässä parhaillaan oman kotimme yli hieman miedompana kuin esimerkiksi Chicagossa, joka on meistä länteen. Täälläkin tuulet yltyivät noin 25 m/s ja yöllä ukkonenkin kävi kylässä.  Lumisade alkoi eilen kymmenen aikaan illalla ja sen odotetaan loppuvan huomisen puolella aamuyöllä. Meidän ajotiellämme on paikoin yli puoli metriä lunta, mutta myrskytuulten vuoksi osa tiestä taas on lähes paljaana. Maan tavan mukaan koulut ovat suljettuina ja melko suuri osa työtätekevistä jäi tänään kotiin jos se vain oli mahdollista. Teille ei juuri nyt kannatakaan lähteä ilman suuria maastureita, sillä niitä ei ole vielä ehditty aurata.

Vaan se säästä. Tässä lisää tekemiäni koruja.

 

Omistan luultavasti parisenkymmentä isoa sormusta, mutta siltikään niitä ei ole tarpeeksi.  

Pidän myös isoista rannekoruista, ja niitäkin minulla on jo melkoinen määrä. Nahkaisia rannekkeita on tulossa lisää kunhan pääsen ostamaa nahkaa materiaalivarastoni täytteeksi. 

Tämän ruusukkeen tein koristeeksi mustille paidoille, joita vaatekaappini ovat pullollaan. 

Tämän tupsukorun tein eilen. Rintakorua en ole juuri pitänyt, mutta luultavasti sekin pääsee vielä aktiivisempaan käyttöön.